Maailman ympäri

 
Selityksenä sille, miksi näillä eSpecial-sivuilla on ollut aikamoisen hiljaista viimeisen puolentoista vuoden aikana on, että sivuston tuottaja ja toimittaja lähti kymmenen Karjalassa olo vuoden jälkeen haukkaamaan happea ja vetämään Henkeä sekä katselemaan ennen näkemättömiä paikkoja maailmalla. Pallo tuli kierrettyä:

1. (Karjala -) Hong Kong

Risteen kämppä tyhjäksi ja kamat kasaan, suunta Suomen Savoon ja sieltä Pohjanmaalle. Tansanian lähettipari Hanna ja Markku Väyrynen olivat Ojalan matin vieraana Jurvan Kuusilehdossa. Matkavalmisteluja Loilon mökillä mm matkakitaralle harsittiin laukkua kokoon.
Veeärrän kyydin jälkeen Seutulan eli Helsinki/Vantaan kentältä lentokone suunnisti Lontoon Heathrow vastaavalle ja sieltä lähti lento Kiinan Hong Kongiin.
Hong Kongissa kului viikko, joka oli ilmojen puolesta aikalailla sateinen, mutta uutta ihmeteltävää ja nähtävää riitti paljon. Katusoittajia on kaikkialla, mutta jokiveneet täällä olivat omaa luokkaansa. Sattui myös olla kansallinen juhlaviikko, jota juhlittiin ilotulituksin (eikös ne ollut kiinalainen keksintö) ja näyttävin valaistuksin pilvenpiirtäjien koko rakennuksen mitalta.
Tsim  Sha Tsuin (vai Kowloonko lie) kaupunginosassa sijainnut hotellihuone oli pienen pieni, mutta uusi(ttu) ja siisti.
Jumalanpalveluksessa sunnuntaina lähistön seurakunnassa oli aika kiinalais-amerikkalainen tunnelma.



 
   
2. (Hong Kong -) Filippiinit

Hong Kongista matka jatkui Filippiinien saarille, joista muutama tuli tutuksi. Manilan lentokentältä taksi vei ruuhkan läpi Makatiin, joka on osa Suur-Manilaa.
Lähitorilla oli iltaisin ruokamarkkinat, joilla oli tarjolla paikallista herkkua kaikenlaista. Viihdyttämässä ruokailijoita oli paikallisia bändejä, yhtenä iltana kaikui reggae kuin Kingstonissa ikään, toisella kertaa hevi jne. Hevibändin basisti soitti sattuvan soolon sormitta. Kadun varrella pari miestä olivat kauppaamassa itse tekemiään kitaroita.
Yhtenä päivänä rantapuolella kaupunkia käydessä hevoskyytiä itsepintaisesti tarjoava vossikkakuski lupasi viedä takaisin Makatiin niin halvalla, ettei voinut kieltäytyä. Matkan varrella kuskille valkeni ilmeisesti matkan pituus ja kesto, kun hinta muuttui toiseksi, päätin jatkaa sittenkin "Jeepny"-kyydillä.
kasupukia halkoo rehevöitynyt joki, jonka laidalla kalastaja näyttää saalista, jota mainitsee ihan hyvänmakuiseksi.
Merenrannalla sijaitsevan ostoskeskuksen uumenista löytyy myös jäärata, jolla paikalliset uskalikot voivat kokeilla luistella. Opastustakin on tarjolla. Muutama poika pella jääkiekkoakin. Ulkona militarististyylinen soittokunta puhaltaa torviin ja paukauttaa rumpuun.

Varhain eräänä aamuna täytyy ajella taksilla satamaan, josta lähtee matkustajalaiva Cebun saarelle. Sataman aallonmurtajilla on köyhän kansan hökkelikylää. Laivamatka kesti vuorokauden verran. Laiva oli saastainen ja tarjosi merellisten elämysten lisäksi maihinpäästyä ihottumaa käsivarsiin, ripulia vatsaan ja kipua selkään. Laivan makuusalissa sadan muun nukkujan tai kukkujan seassa oli hippityylinen saksalainen kaveri filippiiniläisen pikkupojan ja sylivauvan kanssa. Kertoili juttuja elämästään maassa ja korutonta oli kertoma. Eli köyhyydessä vuorilla lähellä Cebun kaupunkia ja oli ottanut hoidettavakseen nämä pikkulapset hengenlähtönsä uhalla. Paikalliset eivä oikein tykkää ilmeiseti siitä, että heidän (lastenkohtelu)tapojaan tulee ulkomaalaiset moittimaan.

Eläväisen ja rähjäisen Cebu cityn jälkeen suunnistin linjaautokyydillä eteläpuolelle saarta, joka kantaa samaa nimeä. Hidasta oli matkanteko liikenteen vilkkaudesta johtuen. Puolipilvisestä säästä huolimatta avoimen ikkunan karmilla levännyt käsi paloi punaiseksi iltapäivän kestäneen matkan aikana Boljoon nimiseen kylään. Koska seuraava päivä oli taas sunnuntai, lähdin etsimään Oslobista seurakuntaa, jonka osoitteen löysin netistä. Paikallinen ystävällinen nuorimies tarjosi moottoripyöräkyydin, kun en itse löytänyt paikkaa. Kokoushuone oli kyllä oikean kadun varrella, mutta pieni ja hieman kätkössä puiden takana. Tilaisuuden osanottajia oli kourallinen  ja vierailijaakin pyydettiin käyttämään puheenvuoron. Urkusaundi oli tyyliä "hanat kaakkoon", ja niinhän se oli laulukin. Kivoja perheenjäseniä.

Siquijorin saari ei ole suosiossa paikallisten matkakohteena maineensa takia, koska on tunnettu noituudestaan. Meikäläiselle, joka saa uskoa pimeyden valtojen Voittajaan ja herrain Herraan; Jeesukseen, paikka edusti paljon enemmän paratiisia kuin aiemmat meluiset ja saastaiset suurkaupungit. Lauttamatkojen (Cebu-Dumagate-Siquijor) jälkeen vuokrasin satamasta taksikuskilta moottoripyöränsä kulkuvälineeksi ja sillä oli hyvä siirtyä paikasta ja bunglovi-asunnosta toiseen, vaikka ison ja raskaan jääkiekkokassi-matkalukun kanssa alussa kulku tuntui huteralta; mutta maassa maan tavalla jne. Kerran pari tuli saaarikin kierrettyä ja paikat koluttua näin mopoillen.

Larenassa oli Oslobin vastaavaa suurempi seurakunta ja sinne sai tulla niin turisti kuin koirakin kuuntelemaan laulettua rakkaudentunnustusta Jeesukselle. Nuorten ylistysbändi soitti -täkäläiseeen tapaan- hyvin, akustiikka vain -jos sen antaa häiritä- betonirakennuksessa kolkko.

Alussa meni muutama yö koilliskulmassa saarta, mutta sitten siirryin itäpuolelle San Juaniin. Yhtenä päivänä kyllästyttyäni päivän liikenteen- ja yön karaoke meluun, lähdin etsimään rauhallista paikkaa vuorilta. Pikkutietä aikani noustuani sen varressa oli pari kivipaasia, toisessa kyltti "Mountain of peace" eli
"Rauhan vuori". Uteliaisuus voitti ja lähdin katsomaan moista paikkaa. Noin kilometrin päässä oli muutamia rakennuksia ja keskellä pyöreässä huvimajassa työmiehiä puolista viettämässä. Vuoren huipulta avautui mahtavat näköalat ja paikka oli hyvin hoidettu. Vähän siinä juteltiin ja poislähtöä tehdessän yksi miehistä viittsi rakennusta ja totesi talon olevan vuokrattavana, "mutta vain kuukausikaupalla". Muutin kuukaudeksi taloon. Asukkaita talossa kyllä jo oli; liskoja, hämähäkkejä ja sen sellaisia asiaan kuuluvia otuksia.

Jossain vaiheessa oli aika lähteä hakemaan Cebusta siellä mittatyönä tehtäväksi tilaamaani flightcase-tyyppistä matka-arkkua. Ennen matkan alkua ostamani jääkiekkokassi ratkeili saumoistaan ja tarvittiin tukevampaa kujetuskalustoa. Osan matkatavaroistani olin jättänyt Cebuun hostelliin ja siellähän ne odottivat omistajaansa. Laukku oli muuten hyvä, ammattimaista tekoa ja tukeva, mutta painava ja pyörät eivät antaneet yhtään maavaraa, kun piirtämäni kulmaleikkaus oli jäänyt tekemättä, hinnasta (n. 300 euroa) tekijä ei leikannut siitäkään. Siinähän sitä oli hommaa olemattomin työkaluin fiksailla pyörät kohdilleen ja huteran käsikahvankin sai poistaa kun korkeutta oli laitoksella tarpeeksi, niin että metalliputki vetokahvaksi riittää.

 
 
3. Australia (osa 1)

z