hm-maailmanmatka

Selityksenä sille, miksi näillä eSpecial-sivuilla on ollut aikamoisen hiljaista viimeisen puolentoista vuoden aikana on, että sivuston tuottaja ja toimittaja lähti kymmenen Karjalassa olo vuoden jälkeen haukkaamaan happea ja vetämään Henkeä sekä katselemaan ennen näkemättömiä paikkoja maailmalla.

Pallo tuli kierrettyä tyyliin; Hong Kong - Filippiinit - Australia - Hawaji - Belize, Guatemala, Meksiko:

1. (Karjala -) Hong Kong

Risteen kämppä tyhjäksi ja kamat kasaan, suunta Suomen Savoon ja sieltä Pohjanmaalle. Tansanian lähettipari Hanna ja Markku Väyrynen olivat Ojalan matin vieraana Jurvan Kuusilehdossa. Matkavalmisteluja Loilon mökillä mm matkakitaralle harsittiin laukkua kokoon.

Veeärrän kyydin jälkeen Seutulan eli Helsinki/Vantaan kentältä lentokone suunnisti Lontoon Heathrow vastaavalle ja sieltä lähti lento Kiinan Hong Kongiin.

Hong Kongissa kului viikko, joka oli ilmojen puolesta aikalailla sateinen, mutta uutta ihmeteltävää ja nähtävää riitti paljon. Katusoittajia on kaikkialla, mutta jokiveneet täällä olivat omaa luokkaansa. Sattui myös olla kansallinen juhlaviikko, jota juhlittiin ilotulituksin (eikös ne ollut kiinalainen keksintö) ja näyttävin valaistuksin pilvenpiirtäjien koko rakennuksen mitalta.

Tsim Sha Tsuin (vai Kowloonko lie) kaupunginosassa sijainnut hotellihuone oli pienen pieni, mutta uusi(ttu) ja siisti.

Jumalanpalveluksessa sunnuntaina lähistön seurakunnassa oli aika kiinalais-amerikkalainen tunnelma.

2. (Hong Kong -) Filippiinit

Hong Kongista matka jatkui Filippiinien saarille, joista muutama tuli tutuksi. Manilan lentokentältä taksi vei ruuhkan läpi Makatiin, joka on osa Suur-Manilaa (00:50).

Lähitorilla oli iltaisin ruokamarkkinat, joilla oli tarjolla paikallista herkkua kaikenlaista. Viihdyttämässä ruokailijoita oli paikallisia bändejä, yhtenä iltana kaikui reggae kuin Kingstonissa ikään, toisella kertaa hevi jne. Hevibändin basisti soitti sattuvan soolon sormitta (2:35). Kadun varrella pari miestä olivat kauppaamassa itse tekemiään kitaroita.

Yhtenä päivänä rantapuolella kaupunkia käydessä hevoskyytiä itsepintaisesti tarjoava vossikkakuski lupasi viedä takaisin Makatiin niin halvalla, ettei voinut kieltäytyä (02:00). Matkan varrella kuskille valkeni ilmeisesti matkan pituus ja kesto, kun hinta muuttui toiseksi, päätin jatkaa sittenkin "Jeepny"-kyydillä.

kaupunkia halkoo rehevöitynyt joki, jonka laidalla kalastaja näyttää saalista, jota mainitsee ihan hyvänmakuiseksi (03:49).

Merenrannalla sijaitsevan ostoskeskuksen uumenista löytyy myös jäärata, jolla paikalliset uskalikot voivat kokeilla luistella (05:00). Opastustakin on tarjolla. Muutama poika pella jääkiekkoakin. Ulkona militarististyylinen soittokunta puhaltaa torviin ja paukauttaa rumpuun (06:00).

Varhain eräänä aamuna (06:20)täytyy ajella taksilla satamaan, josta lähtee matkustajalaiva Cebun saarelle. Sataman aallonmurtajilla on köyhän kansan hökkelikylää. Laivamatka kesti vuorokauden verran. Laiva oli saastainen ja tarjosi merellisten elämysten lisäksi maihinpäästyä ihottumaa käsivarsiin, ripulia vatsaan ja kipua selkään. Laivan makuusalissa sadan muun nukkujan tai kukkujan seassa oli hippityylinen saksalainen kaveri filippiiniläisen pikkupojan ja sylivauvan kanssa. Kertoili juttuja elämästään maassa ja korutonta oli kertoma. Eli köyhyydessä vuorilla lähellä Cebun kaupunkia ja oli ottanut hoidettavakseen nämä pikkulapset hengenlähtönsä uhalla. Paikalliset eivä oikein tykkää ilmeiseti siitä, että heidän (lastenkohtelu)tapojaan tulee ulkomaalaiset moittimaan.

Eläväisen ja rähjäisen Cebu cityn jälkeen suunnistin linja-autokyydillä eteläpuolelle saarta, joka kantaa samaa nimeä (07:23). Hidasta oli matkanteko liikenteen vilkkaudesta johtuen. Puolipilvisestä säästä huolimatta avoimen ikkunan karmilla levännyt käsi paloi punaiseksi iltapäivän kestäneen matkan aikana Boljoon nimiseen kylään. Koska seuraava päivä oli taas sunnuntai, lähdin etsimään Oslobista seurakuntaa, jonka osoitteen löysin netistä. Paikallinen ystävällinen nuorimies tarjosi moottoripyöräkyydin, kun en itse löytänyt paikkaa (09:29). Kokoushuone oli kyllä oikean kadun varrella, mutta pieni ja hieman kätkössä puiden takana. Tilaisuuden osanottajia oli kourallinen ja vierailijaakin pyydettiin käyttämään puheenvuoron. Urkusaundi oli tyyliä "hanat kaakkoon", ja niinhän se oli laulukin. Kivoja perheenjäseniä (09:40).

Siquijorin saari ei ole suosiossa paikallisten matkakohteena maineensa takia, koska on tunnettu noituudestaan. Meikäläiselle, joka saa uskoa pimeyden valtojen Voittajaan ja herrain Herraan; Jeesukseen, paikka edusti paljon enemmän paratiisia kuin aiemmat meluiset ja saastaiset suurkaupungit. Lauttamatkojen (Cebu-Dumagate-Siquijor) jälkeen vuokrasin satamasta taksikuskilta moottoripyöränsä kulkuvälineeksi ja sillä oli hyvä siirtyä paikasta ja bunglovi-asunnosta toiseen, vaikka ison ja raskaan jääkiekkokassi-matkalukun kanssa alussa kulku tuntui huteralta; mutta maassa maan tavalla jne. Kerran pari tuli saaarikin kierrettyä ja paikat koluttua näin mopoillen.

Larenassa oli Oslobin vastaavaa suurempi seurakunta ja sinne sai tulla niin turisti kuin koirakin kuuntelemaan laulettua rakkaudentunnustusta Jeesukselle. Nuorten ylistysbändi soitti -täkäläiseeen tapaan- hyvin, akustiikka vain -jos sen antaa häiritä- betonirakennuksessa kolkko (11:35).

Alussa meni muutama yö koilliskulmassa saarta, mutta sitten siirryin itäpuolelle San Juaniin. Yhtenä päivänä kyllästyttyäni päivän liikenteen- ja yön karaoke meluun, lähdin etsimään rauhallista paikkaa vuorilta. Pikkutietä aikani noustuani sen varressa oli pari kivipaasia, toisessa kyltti "Mountain of peace" eli

"Rauhan vuori". Uteliaisuus voitti ja lähdin katsomaan moista paikkaa. Noin kilometrin päässä oli muutamia rakennuksia ja keskellä pyöreässä huvimajassa työmiehiä puolista viettämässä. Vuoren huipulta avautui mahtavat näköalat ja paikka oli hyvin hoidettu (12:54). Vähän siinä juteltiin ja poislähtöä tehdessän yksi miehistä viittsi rakennusta ja totesi talon olevan vuokrattavana, "mutta vain kuukausikaupalla". Muutin kuukaudeksi taloon. Olin päättänyt olla vain nestetyyppisellä ravinnolla sopivan klassisen ajan -kuten kuvasta näkyy (13:02), helpottaa luiden lukemista, ovatko kaikki vielä tallella... Asukkaita talossa kyllä jo oli; liskoja, hämähäkkejä ja sen sellaisia asiaan kuuluvia otuksia. Rauhaa

rauhanvuorella säesti luonnonäänten lisäksi kyläpahasesta muutaman kilometrin päästä kuuluva joka öinen karaoke-jumputus. Laitoin omalta osaltani korteni kekoon kitarallani vahvistin täysillä ilman estoja, hey, hey.

Jossain vaiheessa oli aika lähteä hakemaan Cebusta siellä mittatyönä tehtäväksi tilaamaani flightcase-tyyppistä matka-arkkua (13:44). Ennen matkan alkua ostamani jääkiekkokassi ratkeili saumoistaan ja tarvittiin tukevampaa kujetuskalustoa. Osan matkatavaroistani olin jättänyt Cebuun hostelliin ja siellähän ne odottivat omistajaansa. Laukku oli muuten hyvä, ammattimaista tekoa ja tukeva, mutta painava ja pyörät eivät antaneet yhtään maavaraa, kun piirtämäni kulmaleikkaus oli jäänyt tekemättä, hinnasta (n. 300 euroa) tekijä ei leikannut siitäkään. Siinähän sitä oli hommaa olemattomin työkaluin fiksailla pyörät kohdilleen ja huteran ylösvedettävän käsikahvankin sai poistaa kun korkeutta oli laitoksella tarpeeksi, metalliputki vetokahvaksi riitti.

Jesus Miracle Crusade International Ministeries niminen yhteisö piti Siquijoirin kaupungissa kylän keskusareenalla evankeliointi kampanjaa teemalla: Jeesus pelastaa - Jeesus parantaa (13:55). Viimeisenä päivänä kampanjan aikana kastetut todistivat uskostaan (17:38).

Rauhanvuoren tilanomistaja oli USA:n merivartioston eläköitynyt jäsen (17.44) ja tilaa hoitivat ja sen toista taloa asui nuori pariskunta tyttönsä kanssa (17:48).

Poistumismatkalla takaisin Manilaan istuin päivän bussissa jylhän Negrosin saaren yli Dumaguatesta Bacolodiin. Seuraavana päivänä sieltä lautalla Iloiloon. Laivassa tapasin Itävaltalaiset sisarukset, joitten kanssa mentiin samaan hotelliin (20:08).

Eräänä iltana kuului kadulle urheiluareenalta tutunkuuloista musiikkia ja sisälle mentyä ilmeni että täpötäysi sali ylisteli Taivaan Jumalaa täysin rinnoin jouluisissa tunnelmissa (20:26). ILOilon karismaattisia katolisia.

Lento Manilaan ja sieltä taas eteenpäin.

3. Australia (osa 1)

Sydneyssä ensimmäinen etappi oli Coogee ranta (00:29ja nuorison täyttämä retkeilymaja (nuorisossa ei mitään vikaa, vaan asenne vammaa oli jollakulla työntekijällä siellä, taisi olla ainut poikkeus, tapaamissani muuten niin ystävällisissä ja avuliaissa aussesissa), mutta pääsihän sieltäkin pois ja muutaman yön vietettyäni, muutin keskustan pilvenpiirtäjien keskellä olevaan Pitt-kadun vastaavaan, jonka kuulussa "Church" eli "kirkko" makuusalissa oli matkaaja poikineen.

Kuulu Sydenyn oopperatalo löytyi satamasta (01:15), jossa ihmisvilinää riitti niin kadulla kuin kahvilassa. Monenlaista katutaiteilijaa näkyi hommissaan (01:23). Joulua pukkasi niihin aikoihin ja koristuksia riitti monessa kerroksessa englantilaistyyppisessä tavaratalossa (03:12).

Satamassa laitettiin kunnon ilotulitukset täydelle katsomolle yhtenä iltana, kun sinne paikalle satuin, syy ei tullut selville (03:31).

Mikä on parempi kuin tanssiva joulupukki? Kolme pomppivaa joulupukkia (05:06). Toisaalla Pelastusarmeija tarjosi suut messingillä torvisoittoa, lastenleikkejä ja hodareita (05:19).

Manlyyn tuli lähdettyä satamasta laivalla ja siinä Ooperatalokin tuli kierrettyä (05:42). Seuraavana aamuna kulku rautatieasemalle kulki asemapuiston läpi, jossa sotkut kortteerasivat teltoissaaan (06:04). Junalla Newcastleen ja siellä oli kovin rauhallista Sydneyn jälkeen (06:33).

Junailu jatkui päivän kestävän retken mystiseen hipahtavaan Byron Bayhin (07:12). Kaikki majatalot olivat täynnä, kun sinne iltayöstä saavuin, joten notkuin rannan läheisyydessä yön.

Aamulla olin senverran väsynyt, etten jaksanut selvittää miten julkiset kulkuvälineet kulkee eteenpäin, vaan tein kyltin "Brisbane" ja kävelin moottoritien liittymään. Gold Coastille meni ensi kyyti (mies ja pari lasta) ja huikaisevan messevä oli tunne istua autossa maantiellä taas eli "kotona".

Gold Coastilta tuli sitten kyllä käveltyä Surfers Paradiseen (07:41) ja iltapäivällä, kun olin saanut tavarat hostelliin, lähdin rannaalle nokoset mielessä, mutta mereltä lykkäsi mustaa pilveä ja sateen uhka päällä vetäydyin hankkeesta.

Brisbanessa pikkubussi haki porukat rautatieasemalta Fortitude Valleyhin (08:23) hostelliin, joka olikin miellyttävä paikka ja siellä joulukin tuli vietettyä.

Brisbanen keskustaan pääsi mukavasti ilmaisella vesibussilla (Cityhopper) ja siellä sai kuulla myös suorasanaista katusaarnaajaa (08:42) vaan mahtoivatko ohikulkijat korvaansa lotkauttaa, mene ja tiedä.

Tuli ilta ja aamu ja seuraava päivä. Kaupungin keskitse kiemurtelee Brisbane-joki (10:11). Sunnuntaina tuli käytyä Hillsong seurakunnassa, joka oli lähellä majapaikkaa (10:34). Luovuus on ainakin käytössä näissä seurakunnissa, joka sinänsä mahtava juttu.

Välipäivinä lähdin liftaileen takaisin kohti etelää ja parin maastoauto kyydin jälkeen tuli nuori kaveri (11:00), joka oli matkalla Sydneyiin, vaikka minä en tiennyt olevani. Kaupungissa,jonne ajattelin jäädä ei löytynyt yöpaikkaa, jota tämä kaveri ystävällisesti oli kanssani etsimässä, joten ajeltiin yhdessä yötä myöten Sydneyn keskustaan, jonne entiseen hostelliin soittelin aj kysyin onko siellä tilaa. No, kun klo 1:30 väsyneenä olin respassa kuulin, että "Kirkko" on täynnä ja hinta oli kertautunut kahdella sitten viime näkemän, mutta sija löyty pienemmästä huoneesta. Nukkumiset vain jäi vähiin, mutta aamulla jatkoin matkaa kohti Adelaidea, tai niinpä luulin...