Omantunnon vapaus-kansalisaloitekampanja

 


 

Leena Katajan haastattelussa lääkäri Jemina Ahola kertoo Omantunnon vapaus-kansalaisaloitekampanjasta, jolla halutaan vaikuttaa Suomen eduskuntaan lain muuttamiseksi niin että terveydenhoitohenkilö vapautettaisiin osallistumasta syntymättömien lasten tappamiseen työssään, omantuntonsa sitä vaatiessa. Useimmissa muissa Euroopan maissa se on mahdollista, Suomessa ei.

Katso lisätietoja: omantunnonvapaus.fi.

Voit tukea aloitetta kansalaisaloite.fi -palvelussa.


Ote omantunnonvapaus.fi sivuston "kokemuksia" sivulta:
Kätilön kokemus: En pystynyt jatkamaan työssäni

Työskentelin raskaana olevien osastolla, jossa hoidettiin lähinnä erilaisia raskauden aikaisia ongelmia, mutta toisinaan myös myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä. Osastolla oli järjestely, että kätilön oman raskauden ajaksi hänet vapautetaan hoitamasta näitä myöhäisiä raskaudenkeskeytyksiä. Näissä tilanteissa raskaudenkeskeytykset hoidettiin työvuorojärjestelyin. Kaikissa muissa tapauksissa osaston kätilöt velvoitettiin suorittamaan raskaudenkeskeytyksiä oli oma vakaumus asiaan mikä hyvänsä.

Erään kerran minulle oli jaettu potilaaksi nainen, jolla oli lähes 23 raskausviikkoa täynnä. Koin erittäin vaikeaksi annostella keskeytyslääkkeet potilaan emättimeen, koska tunsin, että käytännössä olen päättämässä vauvan elämän. Näin kuitenkin tein ja vielä oman vuoroni aikana sikiö syntyi, kaikkien kauhuksi elävänä. Hän päästi ensihuutonsa ilmoille, heilutteli käsiään ja yritti vimmatusti tehdä hengitysliikkeitä. Pyysin apua lastenlääkäriltä, joka oli viereisessä huoneessa ja kysyin, mitä teemme. Hän totesi, että emme voi tehdä mitään, koska kyseessä on myöhäinen raskaudenkeskeytys. Samalla hän lisäsi, että on eettisesti todella arveluttavaa keskeyttää tällaisia myöhäisiä raskauksia, kun samanaikaisesti raskausviikoiltaan saman ikäisiä sikiöitä elvytetään ja jää henkiinkin ennenaikaisissa synnytyksissä.

Odotimme sitten, että vauvan elonmerkit hiipuisivat ja niin tapahtuikin noin kymmenen minuutin kuluttua. Perhe oli todella järkyttynyt ja niin olin minäkin. Kävin työpaikkapsykologin kanssa juttelemassa kaksi kertaa ja hän totesi, että minulla on posttraumaattinen stressireaktio. Hän totesi, että koska oman vakaumukseni ja eettisen näkemykseni mukaan abortit ovat surmaamista, on erittäin vaarallista pakottaa minut työntekijänä sellaisiin työtehtäviin. Työntekijän henkinen terveys vaarantuu, jos joutuu toimimaan syvää vakaumustaan vastaan.

Tämän tapauksen jälkeen en ole enää pystynyt toimimaan kätilön työssä, sillä en aio enää koskaan osallistua keskeytyksiin. Olen nykyään vaihtanut alaa.

Lisää kokemuksia...