GAZA NYT / NetMissionin ja Pekka Sartolan ajankohtaista uutisointia GAZAN kriisistä.

Tähän on siis tultu.

Elokuun 2005 jälkeen vuoden 2008 loppuun mennessä pelkästään Gazan kaistalta, Hamasin Co:n toimesta on ammuttu Israeliin, 5-20 km:n säteelle 3975 Katjusha, tai Qassam rakettia sekä yli 2500 kranaattia, tehty useita itsemurhaiskuja, hyökkäyksiä rajan ylitse ja alitse, siepattu vankeja, järjestetty tienvarsipommeja. Samaan aikaan syytetty Israelin humanitäärisistä rikoksista ihmiskuntaa, eläinkuntaa, universumia, vihreitä ja marsilaisiakin kohtaan. Toimintakyvytön Olmertin hallitus sen kun vain neuvottelee neuvottelemasta päästyäänkin, ei Hamasin kanssa vaan Fatahin ja PLO:n kanssa, joista kummallakaan ei ole mitään asiaa Gazan kaistalle. Se on Hamasin ydinaluetta ja se kontrolloi kaikkea mitä kaistalla tapahtuu.

Vertailun vuoksi. Viime vuonna, siis v.2008, Gazasta ammuttiin Israelin puolelle 1750 rakettia tai ohjusta sekä 1528 suurtehoista kranaattia, Vuonna 2007 israelilaisia kuoli eri iskuissa “vain” 13 (kuinkahan moni valtio kestäisi senkin verran), heistä 10 Hamasin toimesta, vastaava luku oli v.2008 36, joista 21 Gazasta toimineen Hamasin aiheuttamia Tämä vaikka ns tulitauko oli voimassa kesäkuun puolivälistä joulukuun puoliväliin saakka, tosin Hamas ampui tulitauon voimassa oloaikana 4.11-18.12.2008 välisenä aikana 543 ohjusta tai kranaattia Israeliin. Se ei heidän mukaansa ollut tulitauon rikkomista vaan oikeutettua vastarintaa ja kostoa siitä että Israel ei sallinut heidän aseistautua ja salakuljettaa ohjuksia Siinain puolelta. Näinkin asiaa voidaan tietysti tulkita, kyse on kaiketi vain näkökulmasta ja katsantokannasta. Näiden Gazan ohjusten ja rakettien kantopiirissä asuu yli 750.000 israelilaista, sitä mukaa kun rakettien tehot paranevat myös em lukumäärä kasvaa. Todettakoon vielä että puolustaakseen Hamasin toimia Jerusalemissa asuvien Israelin arabien toimesta surmattiin viime vuonna 11 siviiliä eri iskuissa.

Kaikki maailman vaikuttajatahot ovat nimenneet Hamasin selkeäksi terroristiorganisaatioksi eikä sen kanssa tule neuvotella yhtään mistään ennen kuin se poistaa peruskirjastaan Israelin tuhoamiseen tähtäävät klausuulit ja toiseksi, lopettaa jatkuvat rakettien ja ohjusten ammuskelut Israelin puolelle. Kumpikaan vaatimus ei tule Hamasin taholta milloinkaan toteutumaan, he vetoavat islamiin ja Koraaniin joista löytyy ohjeistus jatkaa aseellista vastarintaa kunne voitto on saavutettu.

Mahtava paketti Isrelin taustoista http://www.ajanteos.com

Muistetaan rukouksissa palestiinalaisia siviilejä ja lapsia, joita Hamas pitää ihmiskilpinään.

Katso nämä videot Fox News Special A Fox News Special Report on Mosab Hassan Yousef, the son of Hamas founder Sheikh Hassan Yousef, and his decision to abandon his Muslim faith, denounce his father's organization, move to America and become a Christian. Please pray for this courageous young man!! http://il.youtube.com/watch?v=vE1_-nXo-TE http://il.youtube.com/watch?v=qmfJdDyI7gE http://il.youtube.com/watch?v=47dDhw9Br2E

Tutustu Islamiin täällä Lasten kasvatusta Palestiinassa http://uk.youtube.com/watch?v=eTGbP55HGi8

Uutislähteitä ja asiantuntijoita joihin kannattaa tutustua!

http://israelupdate.achlak.net/?page_id=2

http://www.israelnationalnews.com/TV/

http://www.portti.org/terveiset.html

Maailma kriisissä. Kolumni 4.1.2009

Talouskriisi, Israel, Hamas ja Gaza, Iran.

Vuosi on jälleen vaihtunut, uusi on tilalle tullut uusine haasteineen ja odotuksineen, niitä riittääkin molempia aivan kotitarpeiksi ja vaikkapa muillekin jakaa. Vanha tuttu klisee antaa jälleen kerran toistaa itseään, aina yhtä yllättävänä kuin opettavanakin, olenhan itsekin sitä viljellyt tuon tuostakin. Kyse on tietenkin historian oppimisesta, historia opettaa ihmiselle sen että ihminen ei opi mitään historiasta.

Talouskriisi.

Viitisentoista vuotta on ehtinyt kulua edellisestä taloudellisesta taantumasta, ihmisiässä siis verraten lyhyt aika. Siltikään siitä ei tunnuta muistavan enää yhtään mitään, taloudelliset ja inhimilliset katastrofit on pyyhitty pois mielistä ja syöksyttiin suinpäin kohti suurta unelmaa ilmaisesta rahasta ja pikavoitoista vailla reaalista talousajattelua. Nyt maksetaan hintaa sekä edellisen unohtamisesta että uuden toivon romahtamisesta kun asunto- ja kulutustuotantoa rahoitettiin epärealistisin vakuuksin.

Ns pyramidihuijaukset ovat luku sinänsä, niitä ilmaantuu talousmarkkinoille tasaisin väliajoin ja aina samoin metodein, nimikkeet vain vaihtuvat uusiin ja entistä houkuttelevimpiin. Meillä Suomessakin näihin on jo totuttu, vaan ei opittu mitään. Paljon julkisuutta saanut WinCapita keräsi taakseen hyväuskoisia helpon rahan perään unelmoivia sijoittajia, mikä omituisinta - myös uskonnollisten ryhmien piiristä, ei vain yksittäisten uskovien joukosta. Rahastoihin ehdittiin sijoittaa useita kymmeniä miljoonia euroja ennekuin kupla puhkesi ja virkavalta astui mukaan selvittelemään sotkuja.

Pieniä ovat silakat joulukaloiksi, tämä vanha kotimainen sanonta osuu varsin hyvin kohdalleen kun verrataan WinCapitaa erääseen maailmanlaajuiseen vastaavaan huijaukseen. Amerikanjuutalainen Bernard Madoff, 70v, pyöritti 15 vuotta todellista jättiläistä taloushuijausten salaperäisessä maailmassa. Hän keräsi yli 50 miljardin USdollarin rahaston joka lupasi sijoittajille keskimäärin 10%:n vuotuista tuottoa. Niin kauan kun osake - ja rahamarkkinat pyörivät nousukierteessä kaikki meni hyvin ja useat sijoittivat tuottojaan kasvamaan korkoa koron päälle.

Sitten maailmanlaajuinen kupla puhkesi. Ylikuumentuneen rakennusbuumin seurauksena ylihinnoitellut asunnot jäävät pankkien käsiin ja inhimilliset katastrofit ovat jälleen kerran valtavien ihmisjoukkojen kohtalona. Öljyn hinta kävi ennätyskorkealla romahtaen sen jälkeen pohjalukemiin romuttaen usean öljynviejämaan talouslaskelmat ja valtionbudjetit maan rakoon.

Bernard Madoffin yritys oli vain pisara meressä verrattuna yleiseen taloudelliseen alamäkeen, mutta eräs opettava esimerkki siitä että mitään ei ehditty oppia 15 vuoden aikana. Uskottiin, toivottiin ja unelmoitiin helposta rahasta ja omaisuudesta, mutta petyttiin jälleen pahemman kerran.
En yleensä tarkastele näitä tämäntyyppisiä asioita edes näinkään pintapuolisesti, mutta eräs puolihuvittava yksityiskohta lienee pakko mainita. Ei mitään niin pahaa etteikö taustalla olisi jotain hyvääkin, sillä eräs Madoffin rahastojen suurimmista sijoittajista oli yritysrypäs jonka taustalta löytyy kummajainen nimeltä Osama bin Laden sekä hänen johtamansa järjestö Al Qaeda. Raha ei tunnetusti haise eikä se ole korvamerkittyä, niinpä bin Ladenin talousasiantuntijat neuvoivat miljonääriä 10 v sitten sijoittamaan Madoffin rahastoihin, tuotto oli varma olihan Madoff eräs raha - ja talousmaailman guruista, entinen Nasdaqin johtaja joka tunsi raha- ja sijoitusmaailman kuin omat taskunsa. Sinne niitä rahoja lopulta eniten kertyikin.

Osama bin Laden sijoitti jokavuotiset osinkotuotot kasvamaan edelleen ja ennen kuplan puhkeamista hänen sijoitustensa rahastoarvo oli yli miljardi (tuhat miljoonaa) dollaria. Iso lovi kelle tahansa, bin Laden oli syystäkin katkera antaessaan Al Jazeeralle lausunnon jossa hän totesi että raha-asioissa ei voi enää luottaa kehenkään. (Hänen ajatuksenaan oli ilmeisesti se että ei edes juutalaiseen voi luottaa raha-asioissa, kirj.huom.) Asetelmassa on jotain kornia, maailman pahin terroristi, USA:n ja Israelin sammumaton vihollinen sijoittaa valtavia rahasummia amerikanjuutalaisen pankkiirin hallinnoimiin rahastoihin korkean tuoton toivossa - ja menettää lopulta kaiken. No, ainakin moni terroristisolu jää vaille luvattuja avustuksiaan, - ehkäpä asiaa voisi näin tarkastella positiivisestakin näkökulmasta.

Israel, Hamas ja Gazan tilanne.

Ei tullut Tiekartasta mitään, ei uutta palestiinalaisvaltiota, ei rauhaa eikä sopua. Viisi vuotta sitten asetetut tavoitteet romahtivat jälleen kerran maan rakoon, siitäkin huolimatta että käytännössä koko maailma oli asettunut rauhan takuumieheksi. USA, Venäjä, EU sekä YK, yksissä tuumin uskottiin ja oltiin vakuuttuneita Lähi-Idän rauhan syntymisestä viimeistään pres.Bushin virkakauden aikana.
Meidän ikioma nobelistimmekin oli sitä mieltä että Lähi-Idän rauhassa kyse on vain tahdosta, teeskentelijät älkää vaivautuko.

Ennen kuin tarkastelemme asioita käytännön tasolla lienee syytä palauttaa mieliin tähän nimenomaiseen rauhantahtoon liittyviä, perustavaa laatua olevia kysymyksiä. Vastakkain on siis kaksi osapuolta, Israel ja palestiinalaiset, juutalaisuus ja islam, Raamattu ja Koraani, Jumala ja Allah. Eli Israel, juutalaisuus, Raamattu ja Jumala vastaan muslimit, islam, Koraani ja Allah.

Haluavatko molemmat rauhaa? Jos haluavat niin miksi sellaista ei ole syntynyt? Ovatko rauhan ehdot kummallekin osapuolelle hyväksyttävissä? Teeskenteleekö jompikumpi osapuolista rauhantahtoa todellisten tavoitteiden ollessa päinvastaisia? Jos niin kumpi? Vai ehkä sittenkin molemmat? Onko jommallakummalla osapuolella paremmat lailliset perusteet vaatimuksilleen? Ja niin edelleen, näitä kysymyksiä voisi jatkaa pitkäänkin mutta jo näihin vastausten löytäminen selkeyttää asetelmien kokonaiskuvaa, tai ainakin sen pitäisi selkeyttää.

Haluavatko molemmat rauhaa? Varmasti haluavat sillä nämä asetelmat eivät voi olla kenenkään tavoitteiden kärjessä. Tästä voidaan olla yhtä mieltä. Miksi sellaista ei ole syntynyt vaikka sitä on yritetty jo kymmeniä vuosia, satojen neuvottelujen, komiteoiden, sukkuloitsijoiden, avustusten ja lupausten voimin. Jossain täytyy siis olla perustavaa laatua oleva vika, joko asetelmissa tai tavoitteissa rauhan suhteen. Eli kolmas kysymys - ovatko rauhan ehdot kummallekin osapuolelle hyväksyttävissä .

Katsotaanpa ensin mitä Israel haluaa rauhan vastineeksi? Vuoden 1947 YK:n päätöksen ja jakoehdotuksen pohjalta laadittu kartta kuvastaa asetelmia.

Vaaleampi alue: Juutalaisvaltio, tummempi: arabivaltio (tuolloin ei edes puhuttu Palestiina nimisestä valtiosta). Jerusalemin alue kansainväliseksi kaupungiksi.

Tämän ehdotuksen juutalaiset hyväksyivät, Arabiliitto ja sen jäsenvaltiot eivät hyväksyneet. Palestiinalaisten mielipidettä ei edes kysytty, eikä alueelle edes harkittu toista palestiinalaisvaltiota (Jordanian lisäksi), vaan brittien poistuttua mandaatista se jaettaisiin Syyrian, Libanonin, Jordanian ja Egyptin kesken. Jerusalemin alueineen annettaisiin Saudi-Arabian haltuun, heillä kun sattuu olemaa islamin kaksi pyhää paikka Mekka ja Medina jo ennestäänkin. Nyt siihen sopii liittää Jerusalem kolmanneksi, olihan heidän profeettansa Muhammed noussut sieltä (?) taivaaseen tapaamaan Allahia ja profeettoja, joko tikapuita pitkin tai lentävällä hevos-oliolla, kumpikin vaihtoehto käy ja siinä vallitsee siis islamilainen valinnan vapaus.

Sadut sikseen, mutta tämä juridisestikin sitova YK:n jakopäätös hyväksyttiin sionistijärjestöjen taholta. He halusivat oman maan jossa voi elää rauhassa, tilaa oli yllin kyllin asua sekä palestiinalaisille että juutalaisille. Miksi tämä ehdotus ei sitten kelvannut arabimaille? Miksi vastaperustettuun juutalaisvaltioon hyökättiin viiden arabimaan voimin tarkoituksena tuhota se ennen kuin ehti kunnolla syntyäkään?

Vastausta on turha etsiä tämän päivän otsikoista tai keskustelufoorumeilta, nämä perustavaa laatua olevat syyt on jo aikoja sitten laitettu unohdettavien muistojen roskalaatikkoon ja tilalle otettu aina kulloiseenkin päivänpolitiikkaan sopivampi vaihtoehto.
Tosiasia on kuitenkin että asetelmat olivat jo tuolloin kuusi vuosikymmentä sitten uskonnolliset ja ovat sitä edelleen vielä tänään. Islam, Koraani ja Allah sekä Muhammed ilmoitusten välittäjänä ovat sitoutuneet omaan sanomaansa ja sen luomiin toiminnallisiin viitekehyksiin. Niinpä Hamas, Fatah, PLO tai mikään muukaan islamilainen ryhmittymä ei voi tehdä lopullista rauhaa ei-islamilaisen ryhmän kanssa.

Kaikki mitä voidaan tehdä on aselepo, väliaikainen tulitauko millä nimikkeellä niitä sitten halutaankin ulkopuoliselle maailmalle markkinoida. Pisimmillään tällaisen tauon pituus voi olla 10 vuotta, se perustuu puolestaan islamilaiseen Muhammedin toiminnasta syntyneeseen ohjeistukseen, siis Koraaniin ja sunnaan. Tämäkin 10 vuoden periodi tulee rikkoa heti kun islamilainen osapuoli on riittävästi voimistunut ja kykenee tasapäiseen aseelliseen kamppailuun toista osapuolta vastaan. Näin nämä asiat etenevät ja Israel on täysin tietoinen näistä sille asetetuista vaihtoehdoista, sitä painostavat ulkopuoliset tahot tuntuvat vähät välittävän näistä "uskontoon liittyvistä" vaatimuksista, kaikki uskonnothan ovat lopulta rauhaan tähtääviä (nobelisti).

Israel luovutti Gazan kaistan vastikkeetta palestiinalaisille, tuolloin Fatahille elokuussa 2005. Silloin he siis saivat, ajettuaan ensin sionistisen miehittäjän pois alueelta "ikuisen, historiallisen, vuosituhansia vanhan kotimaansa" takaisin, näin asiaa hehkutettiin tuolloin. Ensitöikseen he tuhosivat kaikki Gazan kaistan 38 synagogaa suvaitsevaisia kun ovat, toiseksi hävitettiin kaikki pienteollinen infrastruktuuri, kasvihuoneet, koulut, kaupat ja juutalaisasumukset. Samaan aikaan aloitettiin ohjusten, kranaattien ja rakettien ammuskelu Israelin puolelle, siis vastoin luovutussopimusta. Sitä on jatkunut taukoamatta senkin jälkeen ja Israel on pääsääntöisesti pidättäytynyt vastaamasta tuleen, neuvoteltiinhan tuolloin Tiekartasta kaikkein ahkerimmin eikä USA:n mielestä arabiosapuolta sopinut suututtaa vastatoimilla.

Tähän on siis tultu. Elokuun 2005 jälkeen vuoden 2008 loppuun mennessä pelkästään Gazan kaistalta, Hamasin Co:n toimesta on ammuttu Israeliin, 5-20 km:n säteelle 3975 Katjusha, tai Qassam rakettia sekä yli 2500 kranaattia, tehty useita itsemurhaiskuja, hyökkäyksiä rajan ylitse ja alitse, siepattu vankeja, järjestetty tienvarsipommeja. Samaan aikaan syytetty Israelin humanitäärisistä rikoksista ihmiskuntaa, eläinkuntaa, universumia, vihreitä ja marsilaisiakin kohtaan. Toimintakyvytön Olmertin hallitus sen kun vain neuvottelee neuvottelemasta päästyäänkin, ei Hamasin kanssa vaan Fatahin ja PLO:n kanssa, joista kummallakaan ei ole mitään asiaa Gazan kaistalle. Se on Hamasin ydinaluetta ja se kontrolloi kaikkea mitä kaistalla tapahtuu.

Vertailun vuoksi. Viime vuonna, siis v.2008, Gazasta ammuttiin Israelin puolelle 1750 rakettia tai ohjusta sekä 1528 suurtehoista kranaattia, Vuonna 2007 israelilaisia kuoli eri iskuissa "vain" 13 (kuinkahan moni valtio kestäisi senkin verran), heistä 10 Hamasin toimesta, vastaava luku oli v.2008 36, joista 21 Gazasta toimineen Hamasin aiheuttamia. Tämä vaikka ns tulitauko oli voimassa kesäkuun puolivälistä joulukuun puoliväliin saakka, tosin Hamas ampui tulitauon voimassa oloaikana 4.11-18.12.2008 välisenä aikana 543 ohjusta tai kranaattia Israeliin. Se ei heidän mukaansa ollut tulitauon rikkomista vaan oikeutettua vastarintaa ja kostoa siitä että Israel ei sallinut heidän aseistautua ja salakuljettaa ohjuksia Siinain puolelta. Näinkin asiaa voidaan tietysti tulkita, kyse on kaiketi vain näkökulmasta ja katsantokannasta. Näiden Gazan ohjusten ja rakettien kantopiirissä asuu yli 750.000 israelilaista, sitä mukaa kun rakettien tehot paranevat myös em lukumäärä kasvaa. Todettakoon vielä että puolustaakseen Hamasin toimia Jerusalemissa asuvien Israelin arabien toimesta surmattiin viime vuonna 11 siviiliä eri iskuissa.

Kaikki maailman vaikuttajatahot ovat nimenneet Hamasin selkeäksi terroristiorganisaatioksi eikä sen kanssa tule neuvotella yhtään mistään ennen kuin se poistaa peruskirjastaan Israelin tuhoamiseen tähtäävät klausuulit ja toiseksi, lopettaa jatkuvat rakettien ja ohjusten ammuskelut Israelin puolelle. Kumpikaan vaatimus ei tule Hamasin taholta milloinkaan toteutumaan, he vetoavat islamiin ja Koraaniin joista löytyy ohjeistus jatkaa aseellista vastarintaa kunne voitto on saavutettu.

Operaatio Cast Lead, "Lyijynheitto".

Näinkin sen voisi hieman mukaellen kääntää, toki muitakin vaihtoehtoja löytyy aina ammusten valmistustekniikkaan saakka. Tämän niminen operaatio alkoi 27.12.2008 Israelin ilmavoimien iskiessä 200:an kohteeseen Gazan alueella. Sitä oli edeltänyt Hamasin yksipuolinen ilmoitus puoli vuotta kestäneen tulitauon lopettamisesta ja raketti-iskujen aloittamisesta, tai oikeammin jatkamisesta, sillä koko tulitauon aikana ne eivät loppuneet milloinkaan, vähentyivät toki jonkun verran kuten edellä on kuvattu.
Se puolestaan johtuu siitä että Gazan kaistalla operoi Hamasin lisäksi ja sen täydellä tuella sekä Hizbollah, Al Qaeda, PIJ (Palestinian Islamic Jihad) sekä Izzedin Al Qassam Brigades, joka on Hamasin etäispääte. Näitä kaikkia sekä rahoittaa että asevarustaa Iran, jolle painopisteen siirtäminen omista ydinhankkeistaan osuu jälleen kerran hämmästyttävän hyvin yhteen Israelia vastaan tehtyjen sotatoimien kanssa.

Näin on tapahtunut jo useasti viime vuosien aikana ja Hamasin saamat aseet, raha ja ohjukset annettiin edellytyksenä sotatoimien jatkamiselle. Kuten sokea Erkkikin on jo ehtinyt huomata niin maailman media on jälleen kerran suuntautunut Israelin mollaamiseen sen sijaan että olisi jatkanut joulukuun 2008 alussa sekä IAEA:n, USA:n että YK:n huolestumisen ilmaisuja Iranin ydinasehankkeiden vauhdittumiseen tähtäävien toimenpiteiden seuraamiseen ja sanktiokeskusteluihin.

Hamas onkin ollut helppo provosoida jatkamaan epätoivoista taisteluaan tuulimyllyjä vastaan. Se on tosin saanut jo noin 3000 eritasoista ohjusta haltuunsa joita ammuskella Israeliin mutta vaikka ne kaikki ammuttaisiin Israeliin ja osuisivat jopa jotenkin tuhoisasti kohteisiinsakin niin, yllätys yllätys - juutalaisvaltio ei sieltä mihinkään häviä eivätkä israelilaiset syöksy suinpäin pakoon Välimeren aaltoihin.
Sensijaan he ampuvat takaisin, etsivät kohteensa joista heitä kohtaan ammuttiin ja tuhoavat ne kerta toisensa jälkeen eikä rauhasta tule olemaan tietoakaan.

Mitä tällä tavoitellaan? Hamasin ja palestiinalaisten tavoitteet ovat selvät ja kiveen hakatut, niihin ei tarvitse sen koommin enää puuttua, mutta mitkä ovat Israelin tavoitteet, Iranin vastaaviin hieman tuonnempana.
Tulitauosta sovittiin kesällä 2008, tuolloin vallassa oli (ja on tavallaan edelleenkin) Ehud Olmert eikä vielä silloin ollut näköpiirissä sen koommin Kadiman sisäisiä nokkimisjärjestyksiä saati sitten Israelin parlamenttivaalejakaan koskevia päätöksiä.
Mutta se oli tiedossa että Hamas pyrkii käyttämään kaikki mahdollisuudet hyväkseen aseistautuakseen hampaisiin saakka tulitaukoa hyväksi käyttäen. Tosin se kiellettiin tulitaukosopimuksessa mutta kerrankos niistä voi olla välittämättä, toinen osapuolihan on vääräuskoinen sionistimiehittäjä jonka kanssa ei mitään sopimusta tarvitse pitää.

Myös IDF ja maan hallitus valmistautuivat siihen mahdollisuuteen että tulitauon päättymisen jälkeen tulee yhteenotto, armeija sai määräyksen valmistautua sitä varten samoin Shin Beth ja Mossad joiden tehtävänä oli hankkia tiedusteluaineistoa paikan päältä.
Toinen asetelmiin vaikuttava seikka oli palestiinalaisten sisäiset vaalit, presidentti Abbasin toimikausi päättyy tammikuussa 2009 ja suuri pelko tappiosta oli olemassa, Hamasin kannatus oli korkealla koska se oli onnistunut ajamaan Abbasia kannattavat fatahilaiset pois Gazasta ja sen kansansuosio oli korkeimmillaan. Huolimatta jatkuvasta rakettitulituksesta Israelin puolelle avustusrekat saivat ajaa Gazan puolelle ja toimittaa välttämätöntä humanitääristä apua. Hamasin politiikka näytti siis olevan oikean suuntaista, Iran, Syyria ja Saudit avustivat rahallisesti ja aseiden osalta, YK, EU ja UNRWA huolehtivat muusta jakelusta.

Asetelmat muuttuivat marraskuun 2008 alussa kun ulkoministeri Tzipi Livni epäonnistui uuden hallituksen muodostamisessa ja edessä olivat Knessetin, eli parlamenttivaalit. Oppositiossa oleva Likud ja oikeistoryhmittymä näyttivät olevan selkeässä johdossa ja Kadima sekä Labor alamäessä, jotain oli siis tehtävä.
Hämmästyttävän hyvin sopii yhteen myös USA:n presidenttivaalien jälkeinen tyhjiö, uusi valittu presidentti Obama on aivan kirjoittamaton luku, hänen varaansa ei voi laskea mitään ja toisaalta vanhalla istuvalla Bushilla ei ole enää mitään menetettävää. Hänen suosionsa on pohjalukemissa mutta päätösvalta vielä sentään tallella.

Olmert, Livni ja Barak saivat vihreää valoa Washingtonista kukistaa Hamasin infrastruktuuri perin pohjin, sellaisenaan oikea päätös joskin tehty pari vuotta liian myöhään. Paljon ihmishenkiä olisi säästynyt mikäli Hamasiin oltaisi suhtauduttu asiaankuuluvalla vakavuudella heti sen saatua parlamentaarisen vallan ja kieltäydyttyä järjestelmällisesti tunnustamasta Israelin oikeutta olla olemassa.
Tuolloinen Bushin ja Ricen politiikka oli kuitenkin vielä unelma Tiekartasta ja palestiinalaisvaltiosta, sitä ajettiin kuin käärmettä pyssyyn hinnalla millä hyvänsä.

Oli siis sopiva hetki aloittaa, Iran antoi puolestaan Hamasille vihreää valoa kieltäytyä jatkamasta tulitaukoa ja aloittaa uudelleen raketti-iskut ja pelasi samalla kaikki kortit Israelin käsiin. Jopa maltilliset arabimaatkin näkivät Hamasin vallan murenemisen parempana vaihtoehtona kuin jatkuva rakettien ampuminen. Tosin kansainvälisillä foorumeilla asioita pidettiin esillä islamilaiselta näkökulmalta ja vaadittiin, ainakin muodollisesti osapuolia keskeyttämään väkivaltaisuudet. Näin myös Abbas toimi vaikka eräiden epävirallisten raporttien mukaan oli jo kesällä 2008 nimenomaan pyytänyt Israelia kukistamaan Hamasin jotta myös 1,5 miljoonaa gazalaista saataisiin takaisin ruotuun ja Abbasin taakse.

Vallassa oleva Kadima puolue, Livni ja Barak näyttävät kasvattaneen kansansuosiota hieman operaatio Cast Leadin aloittamisen jälkeen, vielä ei kuitenkaan ole näköpiirissä kaupunkisodan vaikutukset ja mahdolliset omat miestappiot. Likud-ryhmittymällä on edelleen selkeä johto ja vaaleihin aikaa nelisen viikkoa. Jotain merkittävää parannusta asetelmiin täytyy tulla jotta sota voitaisiin katsoa onnistuneeksi operaatioksi.
Se voi kuitenkin olla helpommin sanottu kuin tehty, asutuskeskuksissa käytävässä sissisodassa Hamasilla on kaikki edut puolellaan. Sen kannattajat voivat - ja ovat - riisuneet univormunsa ja pukeutuneet siviiliasuihin, siten kaikki kuolleet ovat tietysti siviilejä. Sillä on satoja itsemurhapommittajia valmiina, piilopaikat kodeissa ja kansan vahva tuki takanaan.

Hamasin joukkojen vahvuus Gazassa on n.20.000 + epäviralliset kannattajajoukot, siis useita kymmeniätuhansia aktiiveja. Pommeja, käsikranaatteja, aseita ja panssarintorjuntaohjuksia sadoittain. Strategiset paikat on ansoitettu samalla tavoin kuin v.2003 Jeninissä, pommeja on sijoitettu erilaisiin pisteisiin joista ne voidaan räjäyttää kaukolaukaisimella jne. Kun edelleen huomioidaan alueen tiheä asutus niin IDF:lle ei voi olla odotettavissa helppoa valloitusretkeä, mikäli tulee useita kymmeniä miestappioita niin asetelmat saattavat kääntyä lopultakin Hamasin eduksi. Sen islamilaista ideologiaa kun ei voi sammuttaa asein, vihan siemenet jäävät itämään ja niitä tullaan ruokkimaan jatkuvasti ja yhä enenevässä määrin.

Jo nyt kuolleita on useita satoja, haavoittuneita tuhansittain, vaikka luvut ovat pääasiallisesti Hamasin ja Punaisen Puolikuun ja UNRWA:n antamia ja siis ehkä mieluummin ylä - kuin alakanttiin, on selvää että puhutaan sadoista ja tuhansista menehtyneistä ja haavoittuneista. Tätä näkymää myös annetaan lehdistölle, kuvakulmat ovat huolella valitut jotta saataisiin painetta Israelin niskaan lopettaa iskut. Siviilien osuudeksi väitetään ainakin 25-30%, joka saattaa olla oikea tai sitten ei ole, sillä kaikki Hamasin kannattajat ja taistelussa mukana olevat eivät suinkaan kanna univormuja. Media tuntuu vähät välittävän siitä että näinä vuosina Hamasin surmaamat israelilaiset ovat 85%:sesti olleet siviilejä.

Samaan aikaan kun IDF tekee operaatioitaan myös Hamas jatkaa omia iskujaan Israelin puolelle, huolimatta siitä että IDF on tuhonnut yli 750 eri kohdetta niin Hamas on kyennyt ampumaan yli 500 rakettia ja ohjusta samana, siis vain viikon aikana.
Mitään sunnuntaikävelyä ei Operaatio Cast Lead tule siis olemaan.

Iran, jälleen kerran.

Nykyinen Gazan kriisi palvelee parhaiten juuri Syyrian ja etenkin Iranin etuja. Libanonista käsin toimiva Hízbollah on sekin ilmoittanut mahdollisen toisen rintaman avaamisesta Gazan rinnalle mutta tuskin sitä tekee sillä IDF on varuillaan sekä Syyrian että Libanonin vastaisilla rintama-alueilla. Syyria katkaisi neuvottelut Golanista, sinänsä oikeaan osunut toimenpide ja vasta Israelin seuraavien vaalien jälkeen nähdään mikä on maan tulevan pääministerin politiikka myös Golanin ja Syyrian suhteen.

Ystävämme Iran on kuitenkin hankkiutumassa ydinasevaltioksi, millä tavalla ja aikavälillä se sitten tapahtuukin siitä väitellään jopa maan sisällä. Nykyinen kuumakalle presidentti Ahmadinejad haluaisi pari pommia valmiiksi vielä ennen ensi kesän vaaleja mutta valtaa pitävä uskonnollinen johto tuskin siihen suostuu.
Ali Khamenei ja hänen klikkinsä haluaisivat pelirauhan pariksi - kolmeksi vuodeksi, ei suinkaan viheltääkseen ydinohjelman tauolle vaan saadakseen rikastettua riittävän paljo uraania tai plutoniumia ainakin 6-8:an pommiin, mahdollisesti jopa 10:een. Tämä olisi mahdollista vain jos maailman huomion painopiste saataisiin siirrettyä johonkin muuhun alueeseen kuin Iranin ydinohjelmaan ja samaan aikaan annettaisiin diplomaattien vetkutella aikaa eteenpäin neuvottelemalla, muodostamalla komiteoita, lupaamalla sitä ja tätä jne, kyllä he sen osaavat.

Ahmadinejadin tavoitteet ja jatkuva uhoaminen kahdesta pommista antaisivat puolestaan Israelille syyn tehdä ennakoiva isku joka puolestaan voisi siirtää koko ohjelmaa vuosilla eteenpäin. Myöskään Obaman kannanotoista ei ole varmaa näyttöä joten Khamenein ajatuksilla on kannatusta.
Iranilla ei ole vielä riittävän hyvää ohjusta toimittamaan mahdollinen ydinkärki kohteeseensa, testatut pohjois-korealaiset Shabab-replikat eivät ole riittäviä ja ennen kaikkea osumatarkkoja ydinlatauksen kuljettamiseen. Testaamiset on aloitettu uudella Sanjil-ohjuksen kehitysversiolla mutta niiden saattaminen loppuun vienee aikaa parisen vuotta, ehkä enemmänkin.

Khamenein tavoite on kymmenkunta toimintavarmaa ohjusta ja saman verran ydinkärkiä, silloin Iran olisi turvassa, ainakin omasta mielestään. Ahmadinejadin ajatus kahdesta ohjuksesta ja ydinkärjestä Khamenei tyrmäsi suoralta kädeltä, hänen mukaansa Israel kykenee ampumaan ne alas ennen kuin ne ovat nousseet kunnolla lakikorkeuteensa. (Totta on.)
Kolmanneksi, Venäjän lupaama ohjuspuolustusjärjestelmä ei ole vielä valmis eikä Iran kykene estämään puolen tusinan risteilyohjuksen osumista kohteisiinsa, ei siis vielä mutta uskoo sellaiseen parin vuoden sisällä.
Kyse on myös rahasta, Iran on velkaa Venäjälle jo suunnattomia summia eikä raakaöljyn nykyisellä hintatasolla saa edes omaa budjettiaan tasapainoon, saati sitten maksaa velkojaan.

Nykyinen maailmanlaajuinen talouskriisi palvelee samalla kun se koettelee, jospa vielä koittaisi aika jolloin asevarusteluun ja lähimmäisten tappamiseen suunnatut valtavat voimavarat saataisiin palvelemaan ja hyödyntämään ihmiskuntaa. Sellainen aika on toki tulossa mutta tuskin vielä tänä armon vuonna 2009.

Hyvää jatkoa uudelle vuodelle.
Pekka Sartola

- - - - - - - - 

idfnadesk (Israelin Puolustusvoimien YouTube-sivusto, http://www.youtube.com/user/idfnadesk):

Palestiinalaiset ampuvat kranaatteja YK:n koululta 29.10.2007

- - - - - - - - 

Halonen tapaa Israelin ja Palestiinan edustajat

julkaistu 7.1.2009 klo 12:05, päivitetty 8.1.2009 klo 08:58

Israelin suurlähettiläs Avi Granot ja Palestiinan edustaja Nabil Alwazir tapaavat presidentin kumpikin erikseen. Aloite tapaamisiin tuli presidentti Haloselta.

Presidentinkanslian lehdistöpäällikön Eila Nevalaisen mukaan presidentti Halonen on huolestunut tilanteesta Gazassa ja haluaisi alueelle tulitauon välittömästi samaan tapaan kuten monet muutkin ovat toivoneet.

Uudenvuodenpuheessaan Halonen toivoi väkivallan kierteen katkaisemista Gazassa ja asioista sopimista neuvottelupöydässä.

YLE Uutiset / Olli Ainola 

- - - - - - -